Tämä #matsinkuva peilaa sitä kun kaikki suunnitelmat menevät pieleen. Kyllä, joskus mullakin käy näin.

Lauantaiseen Naisten Ykköseen matsiin oli erittäin simppeli kuvaussuunnitelma joka oli yhden lauseen mittainen.

“Tarvitsen yhden kuvan VIFK-maalivahdista joka torjuu.”

Suunnitelmaan liittyi hakea ensin kotijoukkueen hyökkäyksestä muutama ruutu arkistoon ja sitten siirtyä kuvaamaan puolustuspäähän. Näin suunnitelman ensimmäisten osien valuvan Elisan tekonurmeen ensimmäisen kympin aikana kun Muurinmäki venytti toisessa päässä pari hyvää torjuntaa. Olisin voinut lähteä munaravaamaan toiseen päähän stadionia tässä vaiheessa, mutta päätin jäädä odottamaan hyökkäyspäähän kuvia ja laskin sen varaan ettei torjunnat VIFK-maalilla jääneet ekaan kymppiin vaikka VIFK otti matsia haltuun vahvemmin sen edetessä.

Toisella puoliajalla sijoittauduin VIFK:n puolustuspäähän ja aloitin odottamisen. Hetken siinä meditoituani buddha-asennossa näin HauPan pelaajien tulevan lämmittelemään juuri sille sivurajan osalle jossa olin. Eli puolen vaihto päädyssä, pakko siirtyä  vanhan katsomon puolelle ettei lämmittelevät pelaajat tule linssin eteen kun ei täysin sivurajassa kiinni voi istua. Tämän jälkeen näin lähes kaikkien torjuntojen tapahtuneen juuri siellä missä olin istunut.

Hence tämä kuva on tällä kertaa #matsinkuva ihan vaan kuvastamaan omia fiiliksiä kun ryssit asioita. Joskus ei vaan mee kun Strömsöös ja joudut hokemaan pään sisällä pelin aikana “mieti, mieti, mieti..”

Eipä siinä, pieni miettiminen auttaa aina ja  se yksi ruutu joka tarvittiin tuli kortille muttei torjunnasta. Mutta turhauttaa silti kun ei aina pysty muuttamaan suunnitelmaa tarpeeksi ajoissa ja pitää jääräpäisesti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta.. tietty joku voisi sanoa tätä kärsivällisyydeksi odottaa sitä yhtä tapahtumaa.

Päällikkö