“Eikö se ole aika lailla se ja sama mistä urheilua kuvaa?” on kysymys johon toisinaan törmää. Lyhyt vastaus kysymykseen on ettei se ole ja tänään avaan aihetta vain yhdestä suunnasta eli kuvakulmasta joka vaikuttaa ehkä eniten lopputulokseen.

Yleensä Suomessa, varsinkin jääkiekon parissa, kuvaaja joutuu eri syistä sijoittumaan pelin yläpuolelle. Yleensä tämä johtuu plekseistä jotka ovat edullisemmasta päästä eivätkä sovellu valokuvaamiseen niiden tuottamien erilaisten vääristymien takia mutta ei nyt mennä siihen enempää. Ylhäältä kuvatessa kuvissa muodostuu ongelmalliseksi katsojan kannalta ulkopuolisuus jolloin kuvaan ei pääse sisälle eikä tunne välity oikein. Muitakin ongelmia saattaa ilmetä, esimerkiksi yhteistyökumppanit eivät näy kunnolla kun kuvataan ylempää. Itse pidän kuitenkin tunteen puutetta suurimpana ongelmana.

Kun siirrytään pelin tasolle moni asia kuvan sisällössä muuttuu parempaan päin. Kuvaa katsoessa pääsee tilanteeseen täysin eri tavalla sisälle kuin ylempää otetussa kuvassa. Jo yksinkertaiset kuvat yksittäisestä pelaajasta ovat vahvempia koska kontakti kohteeseen tapahtuu kohteen tasolla, puhumattakaan tässä kuvituksena olevasta kuvasta jossa tapahtuu jotain. Kun olemme nolla-tasolla peliin ja pelaajiin nähden katsoja voi tuntea olevansa sisällä pelissä eikä ulkopuolinen tarkkailija.

Pointti minkä vielä haluan kuvakulmasta nostaa esille.. on hetkiä jolloin on sopivaa kuvata kohdetta ylempää. Urheiluun liittyen mä en vaan keksi kuin muutaman tilanteen missä se on sopivaa muuten kuin olosuhteiden pakosta. Mä en halua olla asettamassa kuvilla pelaajia “alisteiseen” asemaan vaan mielummin toisinpäin.

Päällikkö

PS. Tänään Vaasassa yksi Rautaliigan kovimmista kohtaamisista kun KoMu HT ja Malax IF kohtaavat Vaasassa. Me ollaan myös siellä – o säki!