Välillä häkeltyy kun tajuaa miten paljon on missannut photo opportunityjä ihan sen takia että ne on nenän edessä eikä niitä huomaa.

“Heeei”-tunne joka sisältyy tilaisuuden aukeamiseen on edelleen yhtä häkellyttävä. Se on kuin jostain löytyis kolmas johdin aivoista joka yhdistyy kahteen tunnettuun.

Sportin ja Ilveksen kohtaamisessa tajusin mitä näin ja pikaisesti räpsäisin yhden ruudun kokeeksi. Ei tämä nyt täydellinen ole, hyvä jos välttävä, mutta tämän pohjalta on hyvä rakentaa suunnitelmaa tuleviin peleihin – miten tämä tilanne kuvataan hyvin?

Tää on osa urheilukuvaajan työtä. Näe, mieti, kehity. Opettele kokoajan. Ole kuin pieni muksu joka on innoissaan uudesta tikkarista ja miettii jo parempaa. Aina kun uusi tilaisuus aukeaa eteen siitä pitää ottaa kiinni. Harvoin ensimmäinen otos tilanteesta onnistuu mutta onpahan pohja josta lähteä työstämään ideaa eteenpäin.

Päällikkö

PS. Oli hieno nähdä yli 2500 ihmistä hallilla vaikka peli näytettiin vapailta kanavilta. Kudos.