Miksi me ollaan jo perillä?

Eräs suuri ajattelija on joskus tokaissut elämän olevan ihmisen parasta aikaa. Olen vähän eri mieltä.

Kohta kaksi viikkoa Mansessa ja Nokia Areenassa pyörineenä yritän pitää vielä pari päivää seinän lailla lähestyvän arjen poissa mielestä. Kuluneet päivät ovat olleet pelkkää lepoa ja lomaa vaikka joku muu voisi nähdä tän jampan painavan ympäri kellon areenalla hommissa. Mutta en mä – yli viikko sitten, oisko ollut kolmas päivä – putosin kuplaan enkä halua täältä pois. Pää on tyhjä ja vain tämä hetki merkitsee jolloin arjen stressit tai huolet eivät edes pysty itseään kiljumaan mun tajuntaan. Mä olen lomalla vaikka teen töitä. IIHF Worlds on parempaa lepoa nupille kuin rantaloma jossain kaukana.

Vaikka risteily lähenee satamaa ei pidä unohtaa ettei mikään reissu ole hyvä ilman hyvää, ellei maailman parasta seuraa joka mulla on ollut tällä kertaa koko reissun mukana. Olisi varmasti ollut orvompi olo jos hän ei olisi ollut mukana. Tämän lisäksi jälleen kerran on ollut mahtava nähdä vanhoja tuttuja ja tehdä uusia. Järjestävän porukan media-keskuksen porukka on mitä mainionta sakkia joiden kanssa on helppo toimia. Kaikkea tätä tulee ikävä mutta en suostu ajattelemaan sitä viikonlopun aikana enää. Nyt eletään hetkessä ja naatitaan.

Näillä risteilyillä matka on päämäärä. Matka ei kestä enää kauaa, sunnuntaina sit rillataan kun tullaan perille.

Päällikkö

PS. MM-kisat on ihmisen parasta aikaa.

About Author /

Leave a Comment

Your email address will not be published.

Start typing and press Enter to search