Välillä sitä voi vaan taputella itseään selkään ja löytää kuvan jostain mistä ei pitänyt löytyä.

Puoli-vahingossa olen alkanut välillä hakemaan candid portrait-tyyppistä settiä urheilijoista. Sattuneesta syystä talvikaudella lätkän parissa tämä oli aika lailla mahdotonta mutta näin kesäkaudella on alkanut osumaan.

Eiliset olosuhteet tukivat candid portrait kuvien ottamista, kostea ilta, paljon pilviä on yhtä kuin pehmeä valo. Normaalisti välttelen atleettien kanssa pehmeää valoa mutta välillä se toimii. Lisätään vielä soppaan julmettu vastavalo valonheittimestä, sopiva JPG-profiili kameraan ja ripotellaan vähän kuvankäsittelyä pintaan. Aletaan olla ns. ytimessä.

Ei tämäkään ruutu olisi ollut mitään jos kyseessä olisi myötävaloon vedetty laukaus. Ihan latkua siitä olisi tullut. Yksi ongelma on se ettei näitä tullut otettua kun pari kertaa fokuksen kadottua muihin kuviin.. koska toistaitoinen kuvaaja asialla. Mutta jatketaan näillä kunhan kausi etenee.