Viime viikonloppuna oli vuorossa suunnata kohti Kanta-Hämeen rajaa ja Forssan kaupungin laitamia, aina Forssan jäähalliin asti Mestis-kiekon pariin. Samalla pääsi lisäämään käydyt-listaan myös tämän paikan muiden rinnalle.
Halli ei itsessään ole mikään iso eikä hulppea, toisaalta eipä sellaista kukaan taida edes odottaa. Sisään astuessa pääsee kuitenkin tutustumaan mielenkiintoiseen näkymään: matala katsomo ja seisomatasanne kiertävät kaukaloa ympäri hallin. Pieni vilkaisu mahdollisiin kuvauspaikkoihin, joita lopulta löytyy todella vähän. Toista puoliskoa hallitsee muikkuverkko koko pitkältä sivulta eli sinne ei ole asiaa. Pleksitkään eivät mairittele vaikka maakuntahalliksi ovatkin todella hyvässä kunnossa. Kaikki merkit viittaavat siis siihen että kunnon kuvat saa vain suicidesta. Ainoa ongelmahan on, ettei sitä ole.
Näistä ei ole ennenkään lannistuttu, vaan marssitaan suoraan joukkueen huollon puheille kysymään kohteliaasti alkulämpöjen kuvaamisesta penkkien välissä, penkkejä jakavan seinän kohdalla. Lupa heltiää tottakai ja arvelen että pelin aikana siinä tuskin saa heilua joten tyydyn toistaiseksi laukomaan pelaajien yksittäisruudut parhaalta paikalta. Ennen kuin olen poistumassa metsästämään vähiten huonoa vaihtoehtoa, huolto huikkaa mulle että ei haittaa vaikka kuvaisin koko pelin siinä. No, minähän en tästä kunniasta kieltäydy.
Ennen ottelun alkua toki varmistelen vielä vierailijoiden penkin taustalta etten ole heidän tiellään ja pelaajia myöten kaikki suhtautuvat hommaan positiivisesti. Kai ne sisimmässään tietävät että Apollon jätkät on ammattilaisia eivätkä aiheuta hirveästi hämminkiä laidalla.
Kaikki jotka ovat suicidessa lätkää kuvanneet, tietävät toisen erän haasteen. Pakit vaihtavat pidemmän matkan päästä eli keskellä on usein aikamoinen ruuhka, jo liigahalleissakin. Otetaan siitä se neljän metrin tila pois, kutistetaan se noin 10 senttiin ja mietitään: laskuvarjohyppy ei tunnu enää yhtään jännittävältä ajatukselta kun Forssassa olet toisen erän suicidessa kuvia räpsinyt. Tietää elävänsä.
Täytyy kyllä vielä erikseen mainita, että tässä hallissa (jossa muuten on SM-liigaakin pelattu 70-luvulla FoPS:n siellä pelatessa) huokuu historia omalla tavallaan. Sarjataulukko on analoginen, vertautuu aika hyvin Valkeakosken Tehtaan kentän multimediaspektaakkeliin. Siellä tosin pelin aikana junnut huiskivat numeroita maalien jälkeen toisten tilalle. Forssan tulostaulu on kuitenkin jo ihan moderni, liekö ihan vaatimuskin.
Kokonaisuudessaan reissu oli mukava, jopa niin mukava että pitihän se perjantain matsin jälkeen vielä lähteä lauantaina uudestaan samaan paikkaan. Nyt oli jo helppo toimia kun voi vain marssia omalle paikalleen ja hoitaa työnsä. Samalla luotiin paikallislehdelle vähän työtilaa, kun Forssan Lehden kuvaaja ilmaantui viereeni ensimmäistä erää odottamaan. Aikoipa jatkossa hyödyntää tuota paikkaa muiden lisäksi. Jälleen kerran Apollo toimii suunnannäyttäjänä.
Ja otsikosta poiketen, ei se paha paikka ollut. Tunnelma oli oikealla tavalla lämmin, ei perinteinen Forssan tori-henkinen perjantain ja lauantain välisenä yönä.