Hajatuksien Lehmäjoki lähti virtaamaan. Aiheena “saako sun kuvia käyttää?”, ehkä yleisin kysymys mihin urheilukuvaaja voi törmätä.

Ennen omien hajatusten avaamista otan pienen esimerkin muutaman vuoden takaa. Royalsin silloinen toiminnanjohtaja julkaisi kirjoituksen ilmaisista lipuista. Tuote on riittävän hyvä, jotta sen näkemisestä kannattaa maksaa ilmaislippujen kysymisen sijaan. Olen ihan samaa mieltä ilmaislipuista ja viime vuosina olen vältellyt verkoston käyttämistä hyväkseni, jos olen tarvinnut lippuja esim. omalle jälkikasvulle. Tämä on myös hyvää oppimista heille – liput ostetaan, tuetaan omaa joukkuetta. Pari kertaa on kyllä tehty barter-diili lipuista työtä vastaan, eli kuvia seuran käyttöön otteluun pääsyä vastaan. Mutta korvauksetta ei lippuja ole hankittu kun oma ajattelu laajeni.

Palataan nyt itse asiaan ja alussa olleeseen kysymykseen. Itse kysymys on viaton eikä siinä ole vikaa, aina voi kysyä. Itselle tulee aina ensimmäisenä mieleen intistä toteamus “kysymys on väärin muotoiltu – täällä voidaan, kotona saadaan… jos saadaan.” Mutta, takaisin itse asiaan eli vastaukseen tai sen muotoiluun, joka voi olla hankalaa – riippuu keneltä kysytään. Tiivistän eron voi akselille harrastus vs. työ.

Harrastuksena kuvaavalle ei ole ongelma antaa lupia kuvien käyttöön, ainakaan itsellä ei ollut. Oli ajatus ettei kuvien luovuttaminen ole keneltäkään pois. Omaksi huvikseen kun kävi matseja kuvaamassa niin siinähän kuvia meni myös seuralle tai pelaajille – ja itsekin oli vielä rajusti oppimisvaiheessa kun oli vasta laskeutunut urheilukuvaamiseen hienoon maailmaan. Make no mistakes, edelleen olen oppimisvaiheessa ja varmaan aikani loppuun, pikkasen korkeammalla askelmalla vaan tällä hetkellä.

Ajatukset muuttuivat rajusti toiseen laitaan, kun harrastaminen muuttui ainoaksi työksi. Kun myynti määrittelee levitteen laadun leivän päällä alkaa kiinnostelemaan ihan eri tavalla voiko kuvia luovuttaa eri osoitteisiin ilman korvausta. Vaikka urheilun kuvaaminen on Suomessa rakkaudesta lajiin-touhua, ei rahaa voi unohtaa jos tätä tekee työkseen. Jos oikein pitkälle mennään, ilmaiset kuvat voivat viedä työn ammatikseen kuvaavalta, oli kuvien luovuttaja ammattilainen itse tai joku omaksi huvikseen kuvaava. Jos kierre jatkuu pidemmälle, kyseinen ammattikuvaaja saattaa laittaa pillit pussiin koska ei vaan enää jaksa nähdä vaivaa, kun saman rahan voi saada helpommalla. Tai oikeastaan vaivan näkeminen on väärin sanottu. Miksi, se selviää myöhemmin tekstissä.

Mitä se tarkoittaa jos ammatikseen kuvaavat katoavat pikkuhiljaa kenttien laidoilta? Ehkä se on yksi tuhoutunut unelma Super Bowlista, ehkä se on yksi uusi oravanpyörään palaava henkilö, ehkä se on yksi uusi sosiaalitoimen asiakas jonon jatkoksi. Isossa kuvassa asialla ei ole suurta merkitystä. Julkaistavien kuvien taso saattaa laskea, minkä ehkä osa median kuluttajista huomaa. Sille yhdelle yksilölle tällä on merkitystä tai jossain määrin niille jotka ovat tykänneet ko. yksilön kuvista. Ehkä on muitakin asioita, mutta itse näen julkaistavien kuvien laadun laskemisen suurimpana uhkana jos tähän ohueen genreen panostaneet kuvaajat katoavat. Kuvaajat, joilla on palo tehdä täydellinen urheilukuva – asia, jota ei ole.

En tykkää puhua siitä mitä nämä hommat kustantaa firmalle mutta siitä on pakko vähän puhua jotta kuvio aukeaa oikein. Huono esimerkki, mutta jos ajatellaan esimerkiksi kirvesmiestä ja mitä hän tarvitsee tehdäkseen työnsä, ei kukaan ihmettele kustannuksia tai mistä ne muodostuu. Työkalut vaan pitää olla kunnossa ja se maksaa rahaa. Tähän päälle pitää vielä saada itselleen palkka. Asia on ihan sama urheilukuvaajilla – jotta kuvilla päästään tiettyyn tasoon ei ihan se marketista haettu järkkäri-kitti riitä. Lyhyesti, monella ammatikseen kuvaavalla on rahaa kiinni keskikokoisen saksalaisen auton verran kalustossa eli summa on viisinumeroinen eikä ala ykkösellä. Ja tämä kustannetaan myymällä eri tasoisia kuvien käyttöoikeuksia. Ei sitä halua mulkun mainetta sen takia ettei anna kuvia ilman korvausta mutta toisessa kupissa painaa firman toimeentulo oman toimeentulon lisäksi. Laskut juoksee ja niihin pitää hoitaa rahaa maksuun. Ja se tulee myymällä kuvien julkaisuoikeuksia, ei fattasta tai pankin seinästä.

Summa summarum, jokainen ilmainen kuva on käytännössä tappiota firmalle eli vaikka kuinka haluaisi jeesata luovuttamalla kuvia ilman korvausta, ei se aina ole mahdollista.

Päällikkö

PS. Täydellinen urheilukuva – se asia mitä ei ole – löytyy lähes joka alalta. Kyse on ajatusmaailmasta jonka Vince Lombardi tiivisti parhaiten. Toteamus on yliviisas ja niin laaja-alainen ettei tähän postaukseen laitettu kuvaa vaan Lombardin lause. Lombardilla oli muitakin loistavia ajatuksia, kuten Lomardi Time. Jos se ei ole tuttu, Google auttaa.