Suomi-jefun tilasta on tullut juteltua jo Royalsin kauden päättymisestä lähtien muutaman henkilön kanssa joita ei tässä yhteydessä tarvitse nimetä. Voin kuitenkin vakuuttaa etteivät kyseessä ole mahdolliset sivupersoonani Aki, Make tai Pera. Koska jefu on itselleni rakas laji teen nyt oman kapean katsaukseni miten muuttaisin asioita omasta näkökulmastani. Kirjoitus käsittelee pääasiassa miesten sarja-toimintaa koska se on valtakunnallisesti näkyvin osa toimintaa ulospäin mutta liipataan myös muita sarjoja.

En lähde hakemaan tai nostamaan esiin ongelmia mitä on olemassa vaan esitän oman näkemykseni miten asia tulisi hoitaa.

Sarjajärjestelmät

Vaahteraliiga

Ylintä sarjatasoa tulisi laajentaa kahdeksaan joukkueeseen valtakunnallinen peitto huomioiden. Tässä yhteydessä voidaan myös tarkastaa lisenssiehtoja miten soveltuvia ne ovat sarjaan jonka matsit harvoin vetää yli tuhat ihmistä katsomoon.

Kahdeksan joukkuetta tarjoaisi mahdollisuuden lohkojakoon jonka tekisin ehdottomasti. Lohkojako tapahtuisi itä/länsi-akselilla kahteen neljän joukkueen lohkoon. Oman lohkon joukkueet kohdattaisiin seurojen tahtotilasta riippuen kahdesti tai kolmesti. Toisen lohkon joukkueita vastaan pelattaisiin neljä peliä joista kaksi olisi kotona. Arpa päättäisi ketkä kohdataan kotona ja ketkä vieraissa.

Eli oman lohkon kohtaamisista riippuen kierroksia runkosarjassa olisi joko 10 tai 13. Tähän päälle välierät lohkojen välillä joissa 1. ja 2. sijoittunut kohtaavat ristiin ja voittajat Maljaan. Lohkojen viimeiset pelaavat sarjapaikan säilyttämisestä ja häviäjälle on vielä rooli olemassa josta myöhemmin lisää. Jumbojen kohtaamisesta voittaja siis säilyttää paikkansa Vaahterassa automaattisesti ja häviäjä saa kyseenalaisen kunnian olla Vaahteran viimeiseksi sijoittunut eli häviäjä.

Käytännössä sarjan voi vetää läpi 15-18 viikossa tällä kuviolla. Aikataulutus pitää sisällään kaikille juhannuksen ja mahdollisen maju-leirin bye-viikot kuten myös yhden vapaasti sijoiteltavan bye-viikon jos niin halutaan. Muita bye-viikkoja kalenteriin ei tulisi. Näin ollen sarja voisi alkaa toukokuun alussa ja Malja pelattaisiin runkosarjan pelimäärästä riippuen elokuun lopulla tai heti syyskuun alussa.

Nyt sitten mun iso pointti miksi mestari pitää saada selville ennen syyskuuta tai viimeistään aivan syyskuun alussa. On ihan täysin tiedossa milloin isot talvilajit aloittaa kautensa noin suunnilleen tai milloin on isompien kesälajien ratkaisupelit. Minkä takia on pakko ottaa väkisin medianäkyvyydessä ja yleisön kiinnostuksessa pataan ja ajoittaa kauden huipentuma samoihin aikaan kun jääkiekon Liiga alkaa? Ei tullut itselläkään enää mieleen lähteä Lahteen Maljaan kun Liigassa kiekko tippuu jäähän vaikka kuinka olisin halunnut olla paikalla.

Divari

Divarin voi kopioida suoraan ylhäältä. 100% sama järjestelmä pienin muutoksin. Spagetti-maljan voittaja karsii Vaahteraliigan häviäjää vastaan. Tämän matsin voi sijoittaa samaan paikkaan missä Malja pelataan ennakkopalaksi ennen main eventtiä. Koska Divarin voittajan pitää olla selvillä ennen Maljaa aloittaa Divari kautensa viikkoa ennen Vaahteraliigaa ja pelaa Spagun alta pois ennen kauden huipentumaa joka on karsintamatsi.

Divarin joukkueiden tulee ilmoittaa halustaan nousuun ennen sarjaohjelmien julkistamista koska karsintaa ei pelata tilanteessa jossa Spagun voittaa joukkue joka ei halua nousta. Vaihtoehtoisesti voidaan päättää Divarin joukkueiden olevan velvoitettuja karsimaan noususta jos voittavat Spagun. Tämä on herkkä kohta mun ajatuksissa – mitäs jos ei nousijoita ole? No sitten ei ole ja asian kanssa pitää elää.

Divarista ei voi pudota ellei alempaa ole joku ilmoittanut hyvissä ajoin ennen kauden alkua “Me voitamme Rautamaljan ja haluamme tavoitella nousua Divariin.” Jos joku on nousemassa pelataan karsintamatsi Rautamaljan voittajan ja Divarin viimeisen välillä Rautamaljan voittajan kotikentällä josta voittaja seuraavan kauden Divariin.

Alemmat sarjatasot

Divaria alemmat sarjat voi jakaa kahteen ja niiden sarjajärjestelmää en ole paljoakaan miettinyt. Periaatteessa jako olisi kahteen – harrastajat ja “me halutaan enemmän kuin harrastaa” seurat. Näiden sarja voisi olla turnaus-pohjainen jossa vieraillaan jokaisen joukkueen kotikentällä kertaalleen ja siitä sitten katsotaan kuka on kovin. Rautamaljasta voidaan pelata yksi peli esim. kahden parhaan välillä tai laittaa suoraan Rautamaljan voittajaksi joukkue joka johtaa sarjaa kaikkien turnausten jälkeen. “Me halutaan enemmän kuin harrastaa”-sarjasta olisi mahdollista tavoitella nousua Divariin yllä kuvatun kaltaisesti ja harrastajat voi hakea paikkaa “me halutaan enemmän kuin harrastaa”-sarjaan.

Tämä vaatii enemmän miettimistä mutta tuossa lyhyesti miten olen ajatellut toteutuksen.

Naisten sarjat

En näe syytä miksei ylläolevaa voisi käyttää lähes suoraan Naisten Vaahteraliigaan ja Divariin. Joukkuemäärä voi ehkä vaatia viilauksia mutta pohja olisi sama.

Lisäksi olisi mahdollista tehdä iso karnevaali Vaahteramaljasta jos naisten pelit pelataan samassa paikassa miesten pelien kanssa vaikka edeltävänä päivänä.

Muita huomioita sarjoista

Eri sarjojen lisenssiehtoihin pitää luoda järkevät rajat lajin koko huomioiden. Onko tarpeellista olla katettu katsomo tai kuinka paljon pitää olla mahdollista ottaa yleisöä noin esimerkiksi. Mitkä asiat median suhteen on hoidettava on myös yksi asia mikä tulee mieleen. Varmasti on muitakin mutta ehtojen pitää olla järkevät jottei Divarista nousevan seuran tie nouse heti pystyyn vaatimusten kanssa tai tule jatkuvaa poikkeuslupa-härdelliä jollekin paikkakunnalle.

Samaten omaan mieleeni nousee kysymys löytyykö Suomesta kahdelle ylimmälle sarjatasolle 16 joukkuetta? Voi olla ettei löydy joten tässä tapauksessa Divarit voi olla pienempiä ja pelata ilman lohkojakoja.. Tai sijoittaa kaikki muut joukkueet Divariin kunhan kahdeksan joukkueen Vaahteraliiga on valmis. Tässä on paljon avoimia kysymyksiä mutta oleellisinta on pitää järjestelmät yksinkertaisena ilman turhia kommervenkkejä. Lohkojako ei mielestäni ole turha koska sillä voidaan hieman laskea joukkueiden kustannuksia matkakuluissa jaon mennessä nappiin. Syy itä/länsi-jakoon on Vaahteran maantieteellisessä painottumisessa eteläisempään Suomeen, ei olisi reilua jos etelän joukkueet reissaavat muutamia kymmeniä kilometrejä pohjoisen joukkueiden ajaessa satoja kilometrejä vieraspeleihin.

TV-sopimus

Jos olisin päättävässä asemassa en uusisi tämän hetkistä TV-sopimusta vaan hakisin yhteistyötä vapaiden kanavien parista. Viikon matsi vapailta kanavilta ulos esim. sunnuntain iltapäivään olisi sitä mitä jefu kaipaisi.

Kannattaa muistaa ettei jääkiekko noussut sattumalta niin suosituksi. Vuodesta toiseen 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa lähes jokainen suomalainen tiesi mitä Maikkarilta tulee sunnuntaina 16.00 ja istui säännöllisesti vahtaamaan matsia. Meille taottiin jääkiekko päähän ilmaisten matsien kautta. Tätä ei ole mikään muu laji pystynyt toistamaan mitä ihmettelen koska kaava on jo olemassa.

Kukaan ei osta Ruutua jefun takia – paitsi lajiniilot. Vaikka nää niilot on tärkeitä, näen tärkeämpänä saada uusia katsojia lajin pariin ja se ei onnistu Ruudun tai IS-TV:n kautta. Se vaatii saada pelit telkkariin nettilähetysten lisäksi. Kukaan kanava-surffari (kyllä, heitäkin vielä on) ei surffaile maksumuurin taakse ja jää päähänpistosta katsomaan edes hetkeksi. Telkkarissa tämä on mahdollista jolloin on se pieni mahdollisuus yhteen uuteen katsojaan joka alkaa levittämään ilosanomaa. Lähetysten päälle olisi hyvä olla katsaus yhteistyökumppanin uutislähetyksissä jos sellaisia on ja viikottainen makasiini-ohjelma jefusta.

Tämän lisäksi kaikkia pelejä ei enää lähtökohtaisesti lähetettäisi nettiin. On tärkeää aktivoida ihmiset paikan päälle. Jokaisessa lajissa Suomessa on yleisökatoa tällä hetkellä ja ainoa asia millä sitä vastaan voi taistella on tehdä live-kokemuksesta niin vaikuttava ettei kannata jäädä kotiin tai poistaa mahdollisuus nähdä kaikki matsit netin kautta. Sori, näin se vaan menee koska täällä ei voi toteuttaa blackouttia joka sekin on kierrettävissä. Eli yksi peli viikossa TV:n ja netin kautta, muut sitten livenä paikan päällä. Jos mahdollista niin jotain highlight-videota olisi mahdollista tuottaa muistakin peleistä. Iso pontti on ettei mikään laji selviä ilman paikalla olevaa yleisöä.

TV-sopimukseen myös liittyy kierrosten rakenne. Ei enää ripoteltuna pitkin loppuviikkoa pelejä vaan kaikki pelataan samana päivänä. Kickoffit porrastetusti jos niin halutaan. Viikossa olisi yksi “jefu-päivä” joka on kaikkien tiedossa.

Moni voi sanoa yllä olevan kuvion olevan paluuta menneisyyteen mutta en näe muuta keinoa houkutella ihmisiä enemmän katsomoihin jota lajin kasvu vaatii. Ei katsojia matseissa, ei lajin olemassaoloa siinä mittakaavassa mitä varmasti suurin osa lajin parissa olevista haluaisi.

Junioritoiminta

Onneksi meillä on Suomessa hyviä juniori-organisaatiota olemassa monella paikkakunnalla. Ilman näitä organisaatioita tätä lajia ei pelattaisi enää.. ainakaan mittakaavassa mikä herättäisi jotain kiinnostusta. Jotta Suomeen saadaan enemmän juniori-joukkueita ja organisaatioita tekisin Vaahteraliiga-seuralle pakolliseksi juniori-organisaation jossa on vähintään kolmessa ikäluokassa joukkue korkeimmalla sarjatasolla. Sakko kokonaan puuttuvasta juniori-organisaatiosta olisi 100 000€ tai jos organisaatio on olemassa mutta joukkueita puuttuu niin 20 000€ / joukkue. Sakkokassa jaettaisiin Vaahteraliigan joukkueiden juniori-organisaatioden kesken kunhan Liitto on ensin ottanut 20% omaan juniori-maajoukkue työhön. Summat ovat rajuja mutta niiden pitääkin olla jotta kaikki seurat sitoutuvat rakentamaan oman juniori-organisaation.

Koska tälläisen organisaation rakentaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla antaisin tähän kahden vuoden siirtymä-ajan jos vaatimus tulisi voimaan. Tämä tarkoittaisi sitä että jokaisella Vaahteraliigaa tavoittelevalla seuralla olisi oma, riittävän iso juniori-organisaatio 2024 kauden alkaessa jos vaatimus tulisi voimaan ensi vuoden alusta.

Elämä on ja raaka peli mutta ilman junioreita tätä lajia ei ole joten Liiton on tehtävä kaikkensa jotta Vaahteraliiga-seuroilla on uskottavat juniori-organisaatiot. Jos porkkana ei onnistu niin sit lyödään hamaralla.

Vaahteramalja

Vaahteramaljaa on sivuttu jo aiemmin mutta otetaan se vähän tarkemmin vielä.

Maljasta pitäisi saada ehdottomasti kiertävä tivoli. Tapahtuman koko luo vaatimuksia missä se voidaan järjestää mutta en näe tämän olevan ongelma.

Stadionin pitää olla tapahtumaan sopiva. Ratinat ja muut voidaan unohtaa siihen asti kunnes niin isoa kapasiteettia oikeasti tarvitaan. Samaten paikkakunnat joissa ei ole Vaahteraliiga-joukkuetta jäävät armotta ulkopuolelle. Tämä rajaa sopivat paikkakunnat hyvin pieneen määrään. Seinäjoki, Helsinki, Tampere (tulevaisuudessa), Vaasa (jos säilyy Vaahterassa).. lista ei tällä hetkellä ole pitkä. Kuten sanottua, stadionin pitää olla sopiva ja väitän myös Boltin olevan liian iso Maljaan joten Helsingistä pitäisi löytää toinen, pienempi stadion. Samaten erilaiset jouksuradat sisältävät stadionit eivät kuulu Maljaan. Yleisön pitää päästä lähelle peliä.

Tähän päälle vielä ehdotus isosta jefu-viikonlopusta joka oli aiemmin eli Naisten ja Miesten Vaahteramaljat plus karsintamatsit.. Kelatkaa – Suomi ja jefu-kansa saa oman juhlan joka kestää koko viikonlopun. Ihan tavoiteltava asia.

Se oli oikeestaan siinä. Ajatuksia ehkä nousee vielä lisää. Jos näin käy – #staytuna for “State of the union – Apollon katsaus Suomi-jefuun – revisited”

Päällikkö