Kaikki mitä näet mediassa onkin huijausta?

Tuntuu tyhmältä huomata jälleen kerran media-alan olevan murroksessa. Ehkä media-ala on jatkuvassa murroksessa johon meidän median kuluttajina pitää mukautua. Viimeisimmän murroksen pitäisi viimeistään olla herätys jokaiselle meistä siinä miten kulutamme mediaa ja miten ymmärrämme kuvaa maailmasta jonka media välittää meille.

Tekoäly-sovellusten kehittyminen on tuonut tummahkoja pilviä media-alan ylle fakenews-saittien lisäksi. Viimeisen vuoden aikana AI-sovellukset ovat kehittyneet harppauksin jonka seurauksena tämän vuoden aikana eri kielimalleista tulee osa meidän kaikkien elämää. Robotein pystytään tuottamaan luotettavan näköistä uutisointia esimerkiksi urheilutoimituksissa tilastojen perusteella. Vuoden lopulla tulee iso harppaus kuvien ja videon maailmaan jolloin on äärimmäisen tärkeää löytää luotettavat informaation lähteet esimerkiksi folio-hattujen ja sosiaalisessa mediassa huutajien sijaan. Eritoten sosiaalisessa mediassa on oletettava lähes kaiken olevan lähtökohtaisesti oman edun tavoittelua, huijausta tai valhetta jo nyt – totuuden määrittely tulee riippumaan siitä luotammeko viestintuojaan. Mitä jos määrittelet oman totuutesi väärin? Miltä kuplasi tulee näyttämään ja missä vaiheessa kuvittelet olevasi Don Quijote taistelemassa tuulimyllyjä (maailmaa) vastaan omassa pienessä toiminta-ryhmässä kun olet täysin disinformaation vallassa?

Tekoälyn ja sen luomat sisällöt tulevat aiheuttamaan ongelmia koska osalla meistä medialukutaito on todella heikoissa kantimissa. Nopealla vilkaisulla esimerkiksi Twitterin feediin tämä käy selväksi. Näitä ihmisiä on ikävä kyllä meidän keskuudessa paljon ja välillä itsellänikin medialukutaito pettää. Medialukutaitoon liittyy olennaisena osana kriittisyys luettua tai nähtyä kohtaan. “Voiko tämä olla totta?” on kysymys joka pitäisi esittää usein mediaa selatessa. Samaten artikkeleista ja klipeistä pitäisi löytää onko sisällössä jotain mikä vaikuttaa indoktrinaatiolta tai onko siinä piilotettu agenda.

Tämä on ja ei ole ongelmallista maissa joissa on vain yksi totuus. Jos on vain yksi totuus on selvää median olevan vain työkalu vaikuttamaan massojen käyttäytymiseen. Tämä on ongelma jos median kuluttajat eivät ymmärrä olevansa manipuloitavina. Nykyisen aikamme globaalissa ympäristössä uutissisällöt leviävät nopeasti jolloin lähdekritiikki on äärettömän tärkeää yksilön kohdalla. Jopa Suomessa on huomattavissa piilotettuja agendoja luotettavina pidettyjen tahojen toimesta jolloin medialukutaito ja lähdekriittisyys auttavat huomaamaan nämä. Kyse on sanavalinnoista tai miten ja millä kulmalla asia esitetään. Jos mahdollista kannattaa etsiä muutama juttu tai video samasta aiheesta ja vertailla miten eri mediat käsittelevät samaa aihetta. Luo oma totuutesi sen pohjalta mitä tiedät – älä luota pelkästään yhden toimijan tuottamiin sisältöihin. Nykyisessä maailmassa ei enää riitä se joka-aamuinen paikallislehti totuuden löytämiseen vaan se vaatii tiedon keräämistä joka suomeksi tarkoittaa ajan uhraamista totuuden tavoitteluun. Totuus ja miten se välitetään on ainoa asia mikä ratkaisee onko media luotettava vai ei.

Otan esimerkkinä tähän twiitin joka tuli vastaan feedissä hallitus-neuvotteluiden aikana. Kommentti ei tietenkään kuvaa koko artikkelia mutta se päättyy näihin sanoihin jossa maalataan Suomelle mustaa tulevaisuutta. Tällä tavoin myös twiitti menee itselläni aavistuksen tarkoituksen hakuisuuden puolelle koska esim. artikkelia ei ole linkattu twiittiin vaan kommentti on irroitettu kontekstista. Mutta, hieman taustoja tutkimalla selviää miksi The Guardian on alunperin toiminut näin. Vasemmalle semi-vahvasti tai selkeästi kallellaan oleva The Guardian (Vanha tilasto mutta pitää edelleen pääpiirteissään paikkansa: How left or right-wing are the UK’s newspapers? | YouGov) on kysynyt kommenttia Vasemmistoliiton Jussi Saramolta saadaakseen omaa linjaansa tukevan vastauksen. Ei ole mitenkään pois suljettua esimerkiksi The Timesin kysyvän vastaavasta asiasta Kokoomuksen edustajalta saadakseen heidän kannaltaan vastaavan tuloksen mutta kuitenkin kyseisessä The Guardianin uutisen loppuosassa pääosan saavat Suomen vasemmiston edustajat jotka antavat lehden linjan mukaisia kommentteja. En tiedä enkä löytänyt mistä suomalaisesta mediasta twiitin kuvakaappaus on otettu mutta näin toimiessa voidaan vaikuttaa ihmisiin, The Guardian sekä artikkelia lainannut media sekä twiittaja.

Otetaans toinenkin esimerkki kun sattui niin näppärästi tulemaan Twitterissa vastaan. Kaivoin alkuperäisen postauksen esille Hesarin Instagramista ja voi todeta näillä kuvavalinnoilla vahvistettavan sanattomalla viestinnällä vaalien alla vasemmiston käyttämää termiä “sinimusta-hallitus”. Tämän kaltaisissa julkaisuissa kuvien valinnat eivät ole sattumaa. Näin tää toimii myös meidän kotoisessa Suomessa.  Kuvat sinällään ovat edustavia eikä niissä ole sijaa moitteelle.

Kaikki mediat tekevät tätä, kyse on vain siitä osaatko erottaa nämä vaikutusyritykset ja miten ne vaikuttavat sinuuun. Harvempi meistä pystyy tähän omien havaintojeni mukaan koska Suomen koulujärjestelmä ei ikinä ole opettanut meille medialukutaitoa. Aihe jota pitäisi olla mielellään tunti joka päivä heti kun koululaiset oppivat lukemaan.. tai nykyään lukutaitokaan ei ole enää vaatimus videoiden takia.

Ei pidä myöskään unohtaa toimittajien ammattitaitoa. Tähän sopii erittäin hyvin Robert Capan toteamus valokuvista – jos kuvasi eivät ole tarpeeksi hyviä et ole tarpeeksi lähellä. Mitä ajan tällä ajatuksella takaa on ettei, sanotaan nyt vaikka toimittaja Japanista ole täysin samalla kartalla kuin suomalainen kollega jos vaikka kirjoitetaan politiikasta mitä Suomessa tehdään. Virheitä tulee varmasti johtuen välimatkasta, kulttuurisista eroista ja niistä pienistä tiedonjyväsistä joita ei voi tietää ellei ole lähellä asiaa. Muitakin muuttujia kuvatussa skenaariossa on mutta nuo kolme tuli ensimmäisenä mieleen.

Median tuottajien objektiivisuus  liittyy myös toimittajan tai kuvaajan ammattitaitoon. Voinko asettua ulkopuolisen asemaan, ilman tunteita tai omien ajatusten esille tuontia tämän aiheen parissa tuoden niin puhtaan totuuden yleisön saataville kuin voin? Kysymys johon hyvä, ammattitaitoinen tekijä vastaa kyllä. Ristiriitaisesti edelliseen tämä voi tarkoittaa etäisyyden ottamista aiheeseen jottei henkilökohtaiset suhteet estä objektiivisuutta.

Meillä kuvaajilla on muutamia isoja sääntöjä joita ammattitaitoinen kuvaaja ei riko kun puhutaan median käyttöön kuvaamisesta. Paria näistä säännöistä ei voi edes venyttää.  Mielestäni hyvä kuvaaja ei kuulu ja näkyykin mielellään mahdollisimman vähän antaen tapahtumien tapahtua itsestään. Ammattitaitoisen median tekijän tehtävä on lyhykäisyydessään tuttu kaikille jenkkiläisiä oikeussali-draamoja seuranneelle; The truth, the whole truth and nothing but the truth.

Jos tekijät pystyvät olemaan vuodesta toiseen totuudessa pysyviä, tasapuolisia ja objektiivisia raportoijia he pysyvät luotettavina median tekijöinä. Luottamus on siitä jännä homma ettei sen voi menettää kuin kerran, sanotaan. Sen takia me Apollolla noudatamme mediaan toimitetuissa valokuvissa tiukkaa linjaa – mitään ei lisätä, mitään ei poisteta vaan tämä on se mitä tapahtui. Jos joku tätä rikkoo voi lähteä menee vielä kun voi muihin hommiin.

Yllä on siemen mistä voit lähteä kehittämään omaa medialukutaitoasi. Mihin medioihin tai median tekijöihin sinä luotat – ketkä ovat vuodesta toiseen osoittaneet olevansa luottamuksesi arvoisia?

Päällikkö

PS. Lead-kuvan koiraa ei ole olemassa vaan seon tekoälyn luomus.